-jännittää-

Niin se ihminen kasvaa. Vastahan olin vasta 16 -vuotias. Vuodet kuluvat silmänräpäyksessä. Juuri nyt elän todella epätodellisia tunteita. Aloitin lukion aikanaan 15 -vuotiaana. Olen nyt 20 kun valmistun. Tämä projekti on omalla kohdallani ollut niin pitkä. 5 vuotta. Silloin kun tein päätöksen lähteä Turkkiin töihin ja pitää välivuoden, olin tietoinen siitä etten tulisi valmistumaan samaan aikaan kuin muut ikäiseni. Mutta kun välivuosi venyi, en edes ajatellut valmistumista. Jossain mielen sopukoissa se toki oli. Valmistun sitten joskus. Se se oli. Ei ajankohtainen, ei päivämäärää, mutta kyllä joskus. Ja se joskus on nyt huomenna. Lakkiaiset pidetään huomenna illalla koululla, itse juhla vasta lauantaina. Mutta huomenna olen virallisesti ylioppilas. Huomenna lukio on virallisesti ohi. Pakko sanoa, että käyn läpi todella erilaisia tunteita juuri nyt. Koska se hetki, jonka olen odottanut koittavan niin pitkään, on huomenna. Se päivä, jolla ei koskaan mielessäni ollut mitään päivämäärää, on huomenna. Kaikki se uurastaminen viiden vuoden ajan, on ohi huomenna. Tämä on jotenkin niin sanoin kuvaamatonta. Koska puskiessani läpi kurssin toisensa jälkeen, ajattelin vain että no niin, yksi kurssi lisää. Toinen ja kolmas. Englannin kurssit loppuivat. Oho, äikän kurssit loppuivat. Kurssi toisensa jälkeen kirjattiin suoritetuksi. Ja lopulta ne loppuivat. Vielä ylioppilaskirjoitusten jälkeenkään en sisäistänyt sitä että tämä oli nyt tässä. Mutta nyt se alkaa iskemään. Juhla on huomenna, ja minä istun ulkoapäin tyynen näköisesti sohvalla, kun sisälläni myllertää. Puran tätä jännitystä toinen toistaan turhempiin asioihin. Minkä väristä huulipunaa laitan huomenna? Osaanko kävellä sievästi korkokengillä? Näyttääkö lakki tyhmältä päässäni? Miten laitan hiukset, millainen meikki asuun sopisi? Voinette hyvin ymmärtää, että yksikään yllä olevista asioista ei maailmaa kaada, mutta jännittyneen ylioppilaan mieltä on vaikea rauhoittaa. Nytkin oli pakko tulla kirjoittamaan että sai purettua tätä jännitystä. Hiiteen kappalejaot ja kuvat. Ja anteeksi vielä kerran että nyt ei oikein tule postauksia mistään muusta, olikohan tämä jo neljäs postaus valmistumiseen liittyen? Ja eihän tämä mikään kunnon postaus ole, lauseita lauseiden perään, mutta niin kuin sanoin, pakko tätä jännitystä oli johonkin purkaa etten kohta hypi seinille. Enää päivä. IIK!

-lakki päähän-

Se on nyt siinä! Perjantaina aamulla YTL lähetti kouluille ne tulokset joita kokelaat ovat pelonsekaisin tuntein odottaneet viimeiset kuukaudet. Ja tiedättekö mitä? Tämä naisen alku saa nyt virallisesti painaa lakin päähänsä 31.5! Olo on kyllä kieltämättä helpottunut. Vähän kauhulla itsekin kävin tulokset katsomassa, kun yhdessä kokeessa alimmat pisterajat olivat todella lähellä omia pisteitäni. Onneksi kuitenkin hyvin kävi ja nyt voi sitten nauttia hyvillä mielin näistä päivistä, toki pääsykokeisiin lukemista unohtamatta.. 

Tunsin pakottavaa tarvetta tulla tämänkin uutisen jakamaan, vaikka nämä nyt eivät ehkä olekaan niitä kaikkein mielenkiintoisimpia postauksia. Itse kullakin on omat ongelmansa, mutta olen nyt saanut unohdettua omani aika hyvin. Syynä pelkästään se että nyt on niin paljon muuta ajateltavaa! Juhlien järjestäminen, kutsujen lähettäminen, sekä kaikkein tärkeimpänä sen oman kampauksen ja mekon päättäminen! Kampaajalle sain vielä luojan kiitos ajan varattua, mutta mekko onkin sitten asia erikseen. Taidan olla ainoa mattimyöhänen liikenteessä, kaikki tuntuvat hankkineen mekkonsa jo helmi-maaliskuun vaihteessa. Otan vastaan vinkkejä mikäli teillä niitä on antaa! Haluaisin (niin kuin jokainen) mekon olevan jotenkin erityinen, tarkoittaen lähinnä sitä että en haluaisi tusinamekkoa linjalta H&M ja kumppanit, mutta mekon ei tarvitse olla mikään design -luomus ihan jo hintansakaan puolesta. Onhan tässä vielä kaksi viikkoa aikaa sitä etsiä ja päättää kampaus, jota päättäessä pitää muistaa myös ottaa huomioon se lakki... Joka pitäisi myös käydä ostamassa! Sen tulen kyllä tekemään ihan mielelläni.

 

Nyt on todella helpottunut olo. Tätä on odotettu jo todella pitkään, joku viisas aikanaan sanoi että hyvää kannattaa odottaa. Jokunen sukulainen on kyllä osannut siitäkin huomauttaa, että onkos tässä nyt tultu odoteltua liian pitkään kun vasta 20 -vuotiaana pääsen ylioppilaaksi. Minulla kun on pikkusisko joka valmistui ennen minua. Olen päättänyt olla ottamatta heidän sanojaan kuuleviin korviini, sillä tiedän itse että se oli kaikki sen arvoista vaikka olenkin ikäisiäni nyt jäljessä. Jokainen eläköön siis omalla tavallaan. Tässä on ihanasti aikaa miettiä mitä sitä sitten tekisi kesän jälkeen, jos opiskelupaikka syystä tai toisesta jää saamatta. Maailmassa on vaikka mitä nähtävää. Niinhän se laulukin menee. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

-tuloksia ja sukelluksia-

Heipodei ihanat immeiset! Halusin nyt aloittaa postauksen fiilistelemällä sitä kuinka ihana päivä tänään on! Kerroin aikaisemmassa postauksessa että minulla on vielä muutaman lukiokurssin koe suorittamatta. Jokainen näistä oli pakollinen kurssi joten niistä on pakko päästä läpi jotta voi valmistua lukiosta. Tänään sain kuulla kokeiden tulokset; kaikki läpi! JES! Ihanaa leijonat ihanaa! Tämä nyt siis meinaa käytännössä sitä että lukion puolelta olen täysin valmis valmistumaan! Tosin kirjoitusten tuloksethan eivät ole vielä tulleet, siihen on vielä n. 2 viikkoa, mutta uskon että hyvin ne menivät. Ainoastaan yksi koe oli sellainen jonka tuloksia jännitän roimasti, nimittäin se meni sen verran huonosti että jos pisterajat nousevat tänä vuonna yhtään viime vuoteen verrattuna niin se ei välttämättä mene läpi ollenkaan. Joten pitäkää peukkuja etteivät ne rajat nouse!

Muuten tässä ollaan puuskutettu eteenpäin samalla vauhdilla. Töissä käyn edelleen muutamana päivänä viikossa, kesäkuun alusta alkaen ryhdyn kokopäiväiseksi aina elokuun loppuun asti. Unohtamatta tietenkään 3 viikon lomaa siinä välissä! Uskomatonta että siihen on enää 85 päivää aikaa. Onhan tuo toki pitkä aika mutta eihän tässä mitään hätää ole, nyt kun koulustressi on pois harteilta ja kesä tuloillaan niin odottavan aika ei ehkä olekaan niin pitkä.

Kaivelin tässä muuten yksi päivä vanhoja kansioita koneeltani ja törmäsin vanhoihin sukellusvideoihin. Olen jossain kohtaa aikaisemmin maininnut että sen lisäksi että työskentelin laitesukelluksen parissa niin harrastin itsekseni myös vapaasukellusta. Yhtenä päivänä kun päivän sukellukset olivat pulkassa sain luvan lähteä meidän iltapäivän venesukelluksellemme mukaan, en tosin sukellusryhmien kanssa vaan tarkoitus oli mennä treenaamaan vapaasukellusta. Satuin törmäämään yhden sukellusryhmämme kanssa veden alla, heidän mukanansa oli myös meidän kameramiehemme joka sitten kuvasi myös minua siinä samalla. Halusin nyt tulla jakamaan tämän videon teidän kanssanne! Tiedän että kaikkia eivät nämä sukellusjutut kiinnosta, mutta itse pidän vedenalaisista videoista niin paljon että halusin joka tapauksessa tämän jakaa. Kyseessä ei siis ole ns. ''professional dive'' vaan ihan harrastusmielessä kuvattu video, joten tekniikatkaan eivät ole täysin puhtaat.

Postauksen kuvituksena on taas kuvia Fethiyestä. Näitä minulla riittää joten paremman puutteessa on sitten edes jotain kuvia tänne laittaa. Kuvattomat postaukset kun ovat mielestäni tylsiä. Siellä puolella maailmaa on jo kesä, asteet huitelevat helposti yli kahdenkymmenen yläpuolella. Ah ja voih kun täälläkin pääsisi kulkemaan hellemekoissa ja uimaan meressä.

Vappukin tuli ja meni tässä hulinassa. Tänä vuonna olimme vappuaattona ystäväni luona joka järjesti vappubileet, kun taas vappupäivänä kävimme vain pikaisesti pyörähtämässä keskustassa vapputorilla ja katsomassa teekkarien kastamisen Tammerkoskeen. Ajattelin nyt ihan vain rentoutua tämän viikonlopun nyt kun olen saanut kaikki kouluhommat suoritettua niin voisin vihdoin heittää aivot narikkaan ja olla vaan! Olen muutenkin vain selaillut vanhoja Turkin kuvia ja suunnitellut tulevaa matkaa. Eikö olekin hullua? Matkaan on vielä yli 2 kuukautta ja minä täällä suunnittelen jo valmiiksi kuinka kauan olen Istanbulissa, kuinka kauan Fethiyessä ja mahdollisesti Antalyassa, mitä teen missäkin ja niin edelleen. Aikaa on kuitenkin vain 3 viikkoa joten pitäisi saada joku järkevä suunnitelma tehtyä ettei koko aika mene loppujen lopuksi siihen että juoksee joka paikkaan pää kolmantena jalkana ja osa paikoista tai ihmisistä jää näkemättä suunnittelemattomuuden vuoksi. Niin voi helposti käydä, tai ainakin minulle on käynyt useasti niin.

Näitä kuvia katsellessa voin hyvin kuvitella itseni asumaan tulevaisuudessa tällaiseen rantakaupunkiin. Sitruspuut kukkivat, meri tuoksuu lähellä, ilmasto on lauhkea, ihmiset ystävällisiä, kadut täynnä rantakahviloita. Elämä on leppoisaa. Toki ensin haluan turvata rahallisen toimeentulon. Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä että haluan ''aikuisena'' elää ns. helposti, tarkoittaen lähinnä sitä että en halua joutua huolehtimaan rahasta joka käänteessä ja laskemaan joka ikistä senttiä ja murehtimaan riittäkö raha nyt tässä kuussa tähän tai tuohon. Rikkaaksi en halua, mutta olisi kuitenkin mukava omistaa suht hyvät tulot. Turkin palkoilla tämä ei ole mahdollista pelkkänä työntekijänä, joten sen takia onkin tärkeää miettiä työkuviot valmiiksi ennen kuin edes ajattelee muuttoa. Yrittäjyys kiinnostaisi siinä mielessä että ei olisi niin sidottu työaikoihin, itsekin kun joudun varmasti matkustamaan tulevaisuudessakin kolmen kaupungin (Tampere-Istanbul-Fethiye) välillä, niin olisi kiva ettei se tapahtuisi vain kerran vuodessa. Muutenkin olen nykyään enemmän rauhallisen elämänmenon perään. Nuorempana tärkeintä oli se että läheltä löytyi hyvät bilepaikat ja runsaasti tekemistä, nyt voisin vain makoilla rannalla ja kuunnella laineiden liplatusta vaikka koko päivän. Onhan se mukavaa päästä pitämään hauskaa muutaman kerran vuodessa, mutta siihen se sitten omasta puolestani jääkin. Haaveilen enimmäkseen talosta meren rannalla ja omasta puutarhasta. Kuinka ihanaa olisikaan omistaa oma mansikkamaa ja hedelmäpuita, vattupensaista puhumattakaan. Olenko minä ainoa höperö joka jo tämän ikäisenä haaveilee rauhasta?