-mihin aika kiitää-

Pitkästä aikaa meikäläinen löysi taas aikaa rauhoittua kirjoittamisen pariin. En edes jaksa laskea kuinka kauan viimeisestä kirjoituksesta on, mutta siksi on ehkä ihan hyväkin että en laittanut itselleni sen kummempia vaatimuksia kirjoitustahdin suhteen, onhan tämä loppujen lopuksi mukava harrastus niin kuin monella muullakin meistä kirjoittajista.

Täällä elämä rullaa tasaiseen tahtiin, samaan aikaan mikään ei ole muuttunut ja kuitenkin kaikki on muuttunut. Vuosi tulee kohtapuoliin täyteen täällä Turkissa ja nyt olisi pikkuhiljaa aika ruveta miettimään että mitäs nyt tänä vuonna tekisikään. Alunperinhän suunnitelmana oli aloittaa opiskelut tänä vuonna ja itse asiassa valmistauduinkin yliopiston pääsykokeisiin ja myöskin kävin pääsykokeissa Suomessa touko-kesäkuun vaihteessa, mutta jossain vaiheessa mieleni muuttui kokonaan sen suhteen mitä alaa haluaisin lähteä opiskelemaan enkä olisi enää ehtinyt valmistautua toisiin pääsykokeisiin joten ratkaisuna siis oli pitää toinen välivuosi jotta ehtii kunnolla valmistautua. Tämä tietenkin aiheuttaa taas lisää kysymyksiä liittyen siihen mitä tämän välivuoden aikana muuten tekisi? Tokihan opiskelu tulee olemaan myös kokopäiväistä hommaa, mutta olisi tässä vielä päätettävä mm. missä maassa tämän ajan viettäisi.

Aika täällä Istanbulissa on ollut ihanaa, mutta vähitellen rupeaa tuntumaan myös siltä että olikohan tässä ehkä jo tarpeeksi ainakin joksikin aikaa. Älkää ymmärtäkö väärin, Istanbul on ehdottomasti ihana kaupunki ja se todellakin antaa enemmän kuin ottaa, minkä takia allekirjoittanut itsekin on menettänyt sydämensä kokonaan tälle kaupungille. Mutta, se kuuluisa mutta, nyt kun olen täällä vuoden ehtinyt viettää, tuntuu siltä että maisemien vaihdos voisi olla taas paikoillaan. Suomi pyörii tietenkin vahvana vaihtoehtona mielessä, ja vaikka muualle lähteminen houkuttelisikin tässä vaiheessa luvattoman paljon esimerkiksi vapaaehtoistöihin Afrikkaan tai Etelä-Amerikkaan, niin tässä vaiheessa on pakko pitää realiteetit mielessä ja miettiä missä olisi oikeasti parhaat olosuhteet opiskella. Jos lähden vapaaehtoiseksi niin on hyvin kyseenalaista jaksanko töiden päätteeksi opiskella pääsykokeiden vaatimaa määrää vielä työpäivän päälle. Suomesta olisi luultavasti helpompi löytää osa-aikaisia töitä jolloin myös opiskeluun jäisi aikaa.

Turkkiin jääminen olisi toki toinen vaihtoehto, mutta niin kuin sanoin niin vaihtelu virkistää ja tällä hetkellä Istanbuliin jääminen ei ole ensimmäinen vaihtoehto. Toistaiseksi siis Istanbul saa jäädä taakse ja meikäläinen jatkaa matkaa kohti uutta osoitetta, tuleeko se olemaan tuttu vai tuntematon jää vielä nähtäväksi. Tai oikeastaan sen piti jäädä nähtäväksi, mutta tämä postaus ehti pyöriä arkistoissa sen verran kauan että päätös ehdittiin jo tehdä ja meikäläisellä on tällä hetkellä jo olemassa paluulippu Suomeen syyskuun toinen päivä eli vähän yli viikon päästä. Työnhaku on jo kovassa käynnissä ja vähän jo innolla odotan tätä tulevaa vuotta. Tuntuu siltä että jokainen Turkissa vietetty vuosi kasvattaa ihmisenä vielä vähän enemmän, jokainen kokemusrikas vuosi on ollut kultaakin kalliimpi. Suomeen on mukava palata monta kokemusta rikkaampana, vuosi on loppujen lopuksi erittäin lyhyt aika mutta sinäkin aikana ehtii kokea vaikka mitä. Nyt laitetaan elämä taas joksikin aikaa rullaamaan Suomessa, katsotaan mihin elämä sieltä sitten johtaa.

 
Ehdin käydä kesän aikana myös eteläisemmässä Turkissa niin sanotulla Egean alueella, ja jos meikäläinen joskus tulevaisuudessa Turkkiin päätyy niin se tulee kyllä ehdottomasti olemaan jonnekin tälle alueelle. Kuvituksena siis tältä reissulta mereltä otettuja puhelinkuvia, ei tuohon turkoosin sävyjen vaihteluun kyllästy koskaan. Tätä jos jotain tulee sitten Suomesta ikävä.